Porokylän Leipomo 40 v. – tarina pienestä kotileipomosta Suomen suurimmaksi ruislimpun leipojaksi.
Porokylän Leipomon 40-vuotinen kasvutarina on kertomus rohkeudesta, osaamisesta, alan murroksesta, leipurien ammattitaidosta ja taidosta kuunnella asiakkaita
Porokylän Leipomo Oy julkaisi 40-vuotishistoriikin, jossa kuljetaan vaiheikas matka pienestä kyläleipomosta Suomen arvostetuimman leivän leipojaksi ja gluteenittomien tuotteiden tekijäksi.
Asiat olisivat voineet mennä kovin eri tavalla, kun Porokylän Leipomon omistaja Eero Kärki 2000-luvun puolivälissä pohti yrityksen myymistä. Venäläiset liikemiehet tekivät kelpo tarjouksen hiljaisessa myynnissä olleesta leipomosta. Eero Kärki ei tarttunut venäläisten tarjoukseen – onneksi, niin voimme syystä huokaista nyt, kun 40 vuotta täyttävä Porokylän Leipomo rakentaa parhaillaan kolmatta leipomoaan Pohjois-Karjalaan.
Otteita historiikkiteoksesta Aika matka elämysleipuriksi, Porokylän Leipomo Oy 40-vuotta 1983-2023
Alkutaipaleelta
13.8.1983 Pohjois-Karjalan Nurmeksessa Kärjen veljeskolmikko yhdistää omaisuutensa vakuudeksi pankille ja ostaa pienen kotileipomon 657 000 markalla. Puistotiellä sijaitsevan leipomon uuniin mahtuu kerralla 120 ruisleipää. Ruisleipien lisäksi valikoimiin kuuluu vesirinkelit ja sämpylät.
”Mehän ruvettiin Eilan Kotileipomoa ostamaan. Houkuteltiin Helsinkiin muuttanut Pertti-veli mukaan. Martilla oli kesämökki, Pertillä asunto-osake Helsingissä ja minulla meidän entinen kotipaikka. Tätä omaisuutta vastaan saatiin velkaa leipomon ostoon.” kertoo yksi perustajajäsenistä, Eero Kärki. Porokylän Leipomossa veljesten työnjako oli selvä. Martti toimi pääleipurina.
Toimitusjohtajuutta hoitaneen Eeron työnkuvaan kuuluivat yhtä lailla konttoriasiat, munkinpaisto, pakkaaminen kuin autokuskinkin työt. Pertin vastuulla oli kiinteistöjen ylläpito. Omistajakolmikon lisäksi leipomossa työskenteli yksi henkilö. Markkina-alueena oli Nurmes.
Muutto Kyrönrannankadulle toukokuussa 1996
Leipomoliiketoiminnassa seudulla tapahtui paljon. Erityisen vaiheikasta meno oli Nurmeksessa osoitteessa Kyrönrannankatu 2. Alkujaan Kyrönrannankadun tila oli rakennettu mattokutomoksi. Kutomon jälkeen tiloissa toimi Räsäsen leipomo. Se teki konkurssin. Konkurssipesän osti Tsupukan leipomo. Tsupukka oli Porokylän Leipomoa suurempi yritys, jonka pääpaikka oli Joensuussa ja toinen toimipiste Nurmeksessa.
Myös Tsupukan leipomo teki konkurssin. Tsupukan Nurmeksen yksikkö päätyi toviksi juukalaisen leipurin omistukseen, ja leipomon nimeksi tuli Tsuhmari. Myös Tsuhmari ajautui konkurssiin. Osoitteessa oli siten tehty kolme leipomon konkurssia ennen Porokylän Leipomon siirtymistä tontille. Porokylän Leipomon muutto Puistokadulta Kyrönrannankadulle tapahtui 26. toukokuuta vuonna 1996. Leipomon päätuotteiden valikoimassa olivat ruisleivät ja karjalanpiirakat. Työntekijöitä yrityksessä oli tuolloin noin kaksikymmentä.
Onneksi Pertillä oli raski!
Kuten moni kotonakin ruisleivän leipomista kokeillut tietää, että ruisleivän sydän on sen juuressa. Porokylän Leipomo oli lähellä hukata tuon tarkkaan vaalitun siemenraskin.
Kun Pertti Kärki aloitti oman leipomonsa pyörittämisen Rautavaaralla, veljensä Martti oli aluksi pari viikkoa hänen apunaan. Rautavaaralle päätyi myös raskinsiemen Porokylästä. Onneksi! Kävi nimittäin niin, että Porokylän Leipomossa työt aloitti uusi siivousfirma. Uusi siivooja oli illasta pessyt huolellisesti kaikki astiat – erehdyksessä senkin, jossa arvokasta siemenraskia vaalittiin. Illasta taikinan tekoon tulleelle leipurille tuli hätä, kun raskia ei löytynytkään.
Vaan kas – reissuun Pertin luokse Rautavaaralle raskin siementä hakemaan, ja jälleen oli aamulla tarjolla tuoretta ruisleipää.
Myyntimies vaihtaa isompaan autoon
Porokylän Leipomon myyntimiehenä vuodesta 1991 lähtien toimi Ari Kukkonen. Elokuussa 2021 Kukkonen siirtyi vapaaherraksi palveltuaan leipomoa 30 vuotta. Nuo vuosikymmenet olivat Porokylän leipomolle riuskoja kasvun vuosia. ”Leipomon kasvussa ja kehityksessä Arin rooli on ollut äärimmäisen tärkeä.
Hän osasi asiakassuhteiden hoitamisen. Arilla oli kyky ottaa asiakkaansa kauniisti. Leipomon laajentuminen oli monella tapaa ollut hänen ansiotaan. Arin tultua lähes joka vuosi on pitänyt laajentaa, oli se kyllä rassaavaakin”, Eero Kärki muistelee.
Ei siis aikaakaan kun myyntialue laajeni ja leipomotuotteiden menekki kasvoi. Arin VW Polon takakonttiin sopivat ensimmäiset sadat karjalanpiirakat. Sittemmin menopelit vaihtuivat ja tavaratilat suurenivat. Pian ei myyntimiehelle riittänyt Hiacekaan, perään piti kytkeä Eeron kuomuperäkärry. ”Kun määrät rupesivat kasvamaan, ei riittänyt enää yksi lenkki aamulla. Sitten vedin toisen Sotkamo-Kuhmo-lenkin perään.”, muistelee Ari leipomon ripeän kasvun vuosista. Ari Kukkonen listaa Porokylän Leipomon menestyksen kulmakivet: ”Hyvät tuotteet, huippujengi, kunnossa oleva talous, edistyksellinen tapa ajatella ja toimia.”
Yritys iskee kultasuoneen aloittaessaan gluteenittomien leivonnaisten valmistuksen
Nurmeksen laajennustöiden jälkeen oli aika miettiä Lieksan tulevaisuutta. Syksyllä
2013 Lieksan leipomon tulevaisuus näytti perin epävarmalta: ”Porokylän Leipomon Lieksan toimipisteen tulevaisuus on vaakalaudalla. Suurin osa työntekijöistä käy jatkossa töissä leipomon Nurmeksen tuotantolaitoksessa”, uutisoi Lieksan Lehti 28.9.2013.
Myöhemmin paikallislehti tiesi kertoa, että leipominen Lieksassa loppuu. Jatkossa tuotteet valmistettaisiin Nurmeksessa. ”Tuotteet Nurmeksessa ja Lieksassa olivat hyvin samantyyppisiä. Mietittiin, että kannattaako meidän leipoa kahdessa paikassa, kun yhdessäkin leipomossa tarvittava ehdittäisiin tekemään. Yksi vaihtoehto oli sekin, että pannaan Lieksassa ovi säppiin”, Timo Väänänen taustoittaa.
Vaan luovuttaminen ei ollut Väänäselle ykkösvaihtoehto. Sen sijaan yhtiössä ryhdyttiin tutkimaan gluteenittomien tuotteiden mahdollisuuksia. Impulsseja gluteenittomien tuotteiden mahdollisuuksista oli tullut useasta suunnasta. Tiedossa oli sekin, että pelkästään gluteenittomia tuotteita valmistaneella Vuohelan Herkulla oli jakeluongelmia. Markkinoilla vaikutti siten olevan tilaa kilpailulle. Aivan erityinen rooli gluteenittoman valinnan tekemisessä oli Porokylän Leipomon kokeneelle leipurilla, Marjatta Partasella.
”Marjatan tytär on vilja-allergikko. Kun Marjatta leipoi gluteenittomia leivonnaisia tyttärelle, hänellä oli usein niitä tuomisina myös leipomon kahvipöytään. Marjatalla oli aikomus siirtyä jo eläkkeelle, mutta sain hänen kanssaan neuvoteltua diilin. Lähdettiin kehittämään leipomolle 5–10 gluteenitonta tuotetta. Tuotekehitysvastuu oli Marjatalla”, Väänänen kertoo. Suunnitelma oli, että gluteenittomien tuotteiden valmistus tulisi työllistämään viisi henkilöä. Väänäsen laskelmien mukaan miljoonan euron liikevaihto oli realistinen. Hallituksen jäsen Eero Kärki ei innostunut ajatuksesta, kuten ei innostunut myöskään Erik Kärki, joka toimi tuolloin Porokylän Leipomon talouspäällikkönä. Leipomo arvioi gluteenittoman tuotannon työllistävän viitisen henkilöä. Kysyntä kuitenkin räjähtää, nelisen vuotta startin jälkeen Lieksassa työskentelee jo 40 henkilöä.
Elämysleipureiden kertomaa
Jouni Karppinen
”Porokylän Leipomolla on halu panostaa työssäjaksamiseen ja työturvallisuuteen. Kehitysideoita voi avoimesti nostaa esille ja viedä eteenpäin”, leipomon työsuojelu- valtuutettu Jouni Karppinen iloitsee. Jouni Karppinen on koulutukseltaan metsäkoneasentaja. Sittemmin hän suoritti kiinteistönhoitajan tutkinnon Joensuussa. Koulutus ja aiempi työkokemus on vankka pohja, kun Karppinen yhdessä kunnossapidon muun tiimin kanssa pitää Porokylän Leipomon yksiköt Nurmeksessa ja Lieksassa rullaamassa.
”Koko uran aikana olen kokenut työsuojeluasiat äärimmäisen tärkeiksi ja kiinnostaviksi. Hyvä työympäristö on tärkeä asia. Sen eteen kannattaa ponnistella, että kaikilla olisi hyvä olla töissä.” Elintarvikealalla eniten sairauspoissaoloja aiheuttavat tuki- ja liikuntaelinsairaudet, työtapaturmat ja ammattitaudit. Aktiivisella työturvallisuustyöllä riskejä voidaan taklata. Menestyvässä yrityksessä työturvallisuus on nostettu luupin alle. Suojavarusteiden käyttö on Porokylän Leipomossa perusasia – hengitys- ja kuulosuojaimet, suojalasit, turvajalkineet, kylmätyöskentelyn lämpövaatteet. Koneisiin ja laitteisiin lisätään herkästi turvallisuutta tuovia suojia.
Ideoihin ja toiveisiin myös tartutaan – moniin sellaisiinkin, jotka Karppisen mukaan monessa muussa firmassa ”tyrmättäisiin heti alkuunsa”. Otetaan pari esimerkkiä. Syksyllä 2022 parikymmentä porokyläläistä suuntasi Kuopio Run -tapahtumaan, juoksemaan, kävelemään ja nauttimaan mukavan työporukan yhteishengestä. Pari vuotta sitten moni työntekijä otti vastaan kävelyhaasteen. Kun sovittuna ajanjaksona pisteli menemään vähintään 500 kilometriä, työnantaja palkitsi aktiivisuuden rahalla. Samoilla linjoilla jatkettiin seuraavana vuonna pyöräillen. Kun fillarikilometrejä kertyi vähintään 800, tilille rapsahti kannustava rahapotti. ”Monenlaista yhteistä tekemistä pyritään järjestämään. Lisäksi tarjolla on liikuntaseteleitä, hierontakortteja, alennusta jalkahoidosta. Kyllä työnantaja monenlaiseen on halukas lähtemään mukaan, kun kyse on työntekijöiden terveyden ja hyvinvoinnin edistämisestä.”
Laura Marttila
Yhteistyö rakentaa tulevaisuuden työpaikkoja. Nurmeslainen Laura Marttila valmistui 18-vuotiaana Pohjois-Karjalan ammattikoulun elintarvikealalta ruokahuollon ammattilaiseksi. Heti valmistumisen jälkeen hän suuntasi tutkintoon valmistavalle leipurikurssille. Noin vuoden mittainen työvoimakoulutus järjestettiin Nurmeksessa. Kurssiin kuului työharjoittelu, josta Marttila lähti suorittamaan Porokylän Leipomoon vuonna 1997. ”Kurssin loputtua jäin Porokylän Leipomoon osa-aikaiseksi työntekijäksi. Munkinpaistoa se oli alussa, laajeni pullapuolelle, piirakoiden voiteluun ja rypytykseen. Työ oli vuosien ajan määräaikaista, kuten tuohon aikaan tavanomaista oli. Työni vakinaistettiin vuonna 2002.” Marttila on luonteeltaan kehittäjä, jonka mieli paloi pian haasteellisempiin tehtäviin. Hän päätyi keskustelemaan ammatillisista tavoitteistaan Porokylän Leipomon omistajaksi tulleen Timo Väänäsen kanssa. Keskustelu tuotti tulosta; Laura Marttila sai lisävastuuta leipäryhmän tiiminvetäjänä. ”Noin vuoden päästä silloinen leipomon tuotantopäällikkö irtisanoutui tehtävistään. Timo tarjosi minulle paikkaa Nurmeksen leipomon tuotantopäällikkönä. Totta kai se kiinnosti!” Edessä olivat kasvun ja laajentumisen vuodet. Marttila sai kollegan, kun Tuija Heikkinen Lieksasta siirtyi hänen työparikseen. ”Kasvu oli kovaa, vastuuta jaettiin. Aika raskastakin työ oli välillä, pitkää päivää tehtiin.”
Laura ehti tehdä pitkän työuran leipomolla, hän oli rakentamassa Porokylälle laatujärjestelmää, mikä olikin iso ja vaativa projekti. Projektin jälkeen Laura jatkoi työnjohtotehtävissä kunnes kehittämishaluisen naisen mieli paloi uusien haasteiden ääreen. ”Olin miettinyt Riveriaa – siellä jotakin semmoista työtä, jossa voisin hyödyntää kaiken siihenastisen kokemukseni.” Marttilalle avautui mahdollisuus tarttua uuteen työhön kun Riveria haki vuonna 2019 leipurien työvoimakoulutukseen vetäjää.
”Sitten tuli korona ja opettajan työt loppuivat jo puolen vuoden jälkeen. Vaan kun opetushommat loppuivat, tulin jatkamaan työtä Porokylään.” Kipinä opetustöihin ei sammunut. Kun Riveria sittemmin haki tuntiopettajaa leipuri-kondiittoreille, Marttila pani paperit vetämään. Ensi yrittämällä paikka jäi saamatta, sillä Marttilalta puuttui pedagoginen pätevyys. Vaan viimein asiat loksahtivat kohdilleen; Laura Marttila sai opettajan pestin. Työnsä ohessa hän viimeisteli Jyväskylän ammattikorkeakoulussa myös pedagogiset opinnot valmistuen keväällä 2022.
Teksti on poimittu ”Aikamatka elämysleipuriksi” -historiikkiteoksesta.
Porokylän Leipomon 40-vuotishistoriikin on kirjoittanut toimittaja, yrittäjä Sirkka-Liisa Aaltonen.
Teoksen graafinen suunnittelu ja taitto on Sari Kaijan käsialaa.
Kirjan pohjoiskarjalaisten tekijöiden ryhmään kuuluu myös valokuvaaja Jarno Artika.
